30.1.2015

Kaikki alkoi ehkä kovasta työviikosta, sitten oli joulu. Joulu aina vähän stressaa, en kyllä tiedä miksi. Nytkin tilasin laatikot, ostin myös ne vähät leivonnaiset, mitä meillä syödään. Paistoin itse kyllä kinkun. Mutta voi kun olin silti kuoleman väsynyt. Ja sitten joulupäivän aamuna vasen käsi oli ihan outona. Se oli tosi raskas ja hauiksen (minun hauikseni on luuta ja nahkaa) kohdata kamalan kipeä. En pystynyt kunnolla nostamaan kättä kivun ja sen takia, ettei käsi yksinkertaisesti toiminut. Samalla tunto oli sormissa selvästi huonontunut, yhden yön aikana. Aikaisemmin en ole tunnistanut esimerkiksi kangaslaatuja, enkä saanut vetoketjua auki. Nyt en pystynyt lehteä lukemaan, kun en saanut sivuja irti toisistaan. Sormissa ei ole tatsia. Oikea käsi alkoi myös tuntua kipeältä. Sormenpäät olivat tosi arat. Kämmenten ja sormien liikkeet jähmettyivät aina kun en huomannut, roikkuvaan asentoon. 

Muutenkin olin kipeä, korvat huusivat ja koko keho värisi ja oli kipeä. Yhtäkkisiä pistoksia mm. kainalossa ja oikeassa jalassa polven yläpuolella. Tuikintaa siellä ja täällä. Joutui välillä ihan huutamaan kivusta. En lähtenyt päivystykseen, koska tiedän paikan. Viimeksi pääsin tosin aika nopeasti sisään, mutta ei siellä mitään tapahtunut. Meluummin siis vietin joulun kotona, yritin rauhoittua. Mikään ei kuitenkaan auttanut, tila jatkui.

Olen ollut jo kohta kolme vuotta turra polvista varpaisiin ja kyynärpäistä sormiin. Turuuus on noussut nyt suurin piirein napaan saakka. Eikä mitään kukaan tiedä. Olen aika huolissani. En jaksa kunnolla nousta portaita, en pysty kävelemään suoraan, vaan hoipertelen.

Työt alkoivat joulun jälkeen ja olo oli huono. Sitten menin terveyskeskuslääkäriin ja sain sairaslomaa. Minulla on tosi mielenkiintoinen projekti menossa työssä, joten kuitekin katsoin, että jaksan tehdä sitä. Ja jaksoinkin. Mutta aina ennenkin näihin olotiloihin on liittynyt flunssa. Minulle tuli kova flunssa, ei ihan tavallinen räkätauti, vaan se meni suoraan keuhkoon. Hengitys oli tosi vaikeaa. Olin viikon sairaslomalla. Sitten pääsin pikamääräyksellä neurologille. Minulla on myös epilepsia ja se takaa minulle nopean pääsyn lääkäriin, vaikka sinne on kuukausien jonot. Asun paikkakunnalla, jossa ei ole neurologia, vaan he ovat aina jostakin tänne päiväksi tai pariksi tulleita.

Kävin ENMG:ssä, jossa jo aiemmin on todettu polyneuropatia. Nyt en tiedä vielä vastauksia, onkohan polyneuropatia pahentunut? Kävin myös verikokeissa, joissa ei ollut mitään poikkeavaa. Minulla on tosi hyvät koetulokset ikäisekseni. Eilen kävin magneettikuvauksessa. Katsotaan näkyykö siinä mitään, ei vielä tietoa. Viikolla kävin silmälääkärissä, kun näen kahtena. Toisessa silmässä oli lievä tulehdus, mutta muuten ei edes näkö ollut heikentynyt. Lääkäri kyllä kertoi, että silmän pinnassa on herkkä tunto. Olisiko silmänkin pinta turra? Sitä ei kuulemma pysty tutkimaan.

Kurkkulääkärissä kävin syksyllä, kun minä tahdon herkästi vetää ruuan väärään kurkkuun. Joutuu yskimään ruuan pois. Mutta kurkku oli kunnossa. Yökkäilin koko ajan ja se on kuulemma merkki siitä, että turruus ei ole vielä iskenyt kurkkuun. Kuukauden päästä on sitten allergiakokeet - monta kertaa käyty - ei mitään löydy. Välillä yskin kuitenkin niin, että keuhkot melkein repeävät. 

Yöllä nukun koiran unta. Saan kramppeja pohkeisiin ja usein kun käännän kylkeä, herään. Jalat eivät käänny automaattisesti mukana, vaan ne pitää nostaa paikoilleen. Rasittavaa. Otin itseäni niskasta kiinni viime syksynä ja aloin varovaisesti käymään salilla. Kaikkein pienimmät vastukset, ei hikoilua, mutta liikettä kuitenkin. Kuntoilusta seuraa aina muutaman päivän jatkuva kuumuus, joten sali jäi. Vuonna 2013 vielä pyöräilin työmatkat lumettomana aikana, yhteensä 9 km päivässä. Viime keväänä se loppui, kun jalat eivät pysy polkimilla, enkä kerta kaikkiaan jaksa polkea. 

Onneksi on tuo työ, joka vie ajatukset välillä muualle.